Haastattelu: Mikko Auerniitty

Kuka olet? Mikko Auerniitty, jyväskyläläinen valokuvaaja ja kouluttaja.

Koulutuksesi? Taiteen maisteri

Miten päädyit valokuvaajaksi? Olin varmaan seitsemännellä, kun ostin itselleni kameran. Lukion kolmannella tein päätöksen jättää yliopistoura väliin, ja lähdin opiskelemaan valokuvausta. Sillä tiellä olen edelleen.

Mikä valokuvauksessa on haastavinta? Mielenkiintoisen kuvan tekeminen. Tekniikka ei ole minulle haastavaa, vaan oman näkemyksen läpivieminen.

Entä parasta? Se, kun valokuvaamisesta parhaimmillaan saa aivan hillittömän energiaboostin. Ei tarvitse pariin päivään edes syödä. Myös omien kuvien katselu jälkikäteen: joskus se on aivan katastrofaalista ja joskus mielettömän hauskaa, sillä saatan valita hienoimmiksi kuviksi täysin eri kuvat kuin mitä vuosi sitten olin valinnut.

Lempilinssi? Tällä hetkellä kuvaan eniten Canonin 24mm Tilt-Shiftillä ja 40mm pancakella.

Valokuvaaja, jota seuraat? En seuraa ketään erityistä valokuvaajaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Seuraan gallerioita ja museoita ja sieltä esiin nousevia kuvaajia.

Kumpi mielummin?

Croppi vai täysikokoinen? Täysikokoinen
Studio vai miljöö? Miljöö
Pehmeä vai kova valo? Pehmeä
Kiinteä vai zoom? Kiinteä
High key vai low key? Low key
Laaja vai tele? Laaja
Filmi vai digi? Digi

http://www.auerniitty.com

Muotokuvausta miljöössä

Viime perjantaina olimme kollegani Kaija Marjasen kanssa Raumalla kuvaamassa mainoskuvia yhteistyössä paikallisen kukkakauppa Valla Fiinin kanssa. Saimme aivan upeat kukat kuvattavaksemme, vaikkakaan eivät olleet aivan perinteiset sidontatyöt. Mallini Enna Kujansuu sai kannettavakseen kauniin kaulaan asetettavan kukkakorun, sekä valtikkamalliin sidotun kimpun.

Aloitimme päivämme jo hyvissä ajoin ja siirryimme hyvän ystäväni Marita Rantasalon hoteisiin. Hän loihti mallille kerrassaan upean kampauksen ja meikin. Kiitos Maritalle vielä mahtavasta työstä!

Päiväksi oli luvattu räntää ja pilvistä, kurjaa keliä. Saavuttuamme Raumalle ilma näyttikin hetken jo huonolta, mutta saimmekin loistavan aurinkoisen iltapäivän. Iltapäivän valo toimi mahtavasti tunnelmanluojana. Vai mitä olette mieltä?

Valtikan kuvauksissa alkoi jo olla niin kylmä, että annoin mallille luvan pukeutua hieman lämpimämmin. Eikä Ennallakaan tainnut olla mitään sitä vastaan ;) 

Oli aivan mahtavaa olla mukana tässä projektissa! Nautin täysin siemauksin ja erityinen KIITOS kaikille projektissa mukana olleille tahoille :)

Elviira ja Helmiina

Lauantaina sain vieraaksi Villilän studioille ihastuttavat pikkuneitoset, Elviiran 1-vuotta ja Helmiinan 3-vuotta. Aloittelimme jo hyvissä ajoin, jotta pikkuneidit olisivat virkeimmillään ja onnistuinkin saamaan eläväiset tyttöset ihastuttaviin kuviin. Hieman ensin jännitti ja valotkin olivat vähän kirkkaat, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen nopeasti ja kuvaus sujui oikein mallikkaasti. Kuvausrekvisiittana olleet vaahtokarkit tosin saattoivat hieman auttaa asiaa ;)

Toiveissa oli saada Elviirasta 1-vuotiskuvat ja samalla myös sisaruskuvat. Tässä hieman tunnelmia päivältä, kuvaaja ainakin nautti täysin siemauksin :)

Vastasyntyneen kuvaus

Yksi ehdottomasti ikuistamisen arvoisista asioista on uusi perheenlisäys. Vauvat kasvavat huisia vauhtia ja vastasyntynyt tulisikin kuvata kahden viikon sisällä syntymisestä. Vastasyntyneen piirteet katoavat parissa viikossa ja tällöin usein pahimmat pienten iho-ongelmat eivät vielä ole puhjenneet.

Kannattaa olla yhteydessä valokuvaajaan jo ennen lapsen syntymää. Vastasyntyneen kuvauksen voi varata alustavasti lasketun ajan tienoille ja siirtää päivää tarvittaessa riippuen siitä, miten raskaus etenee.

Kuvissa Jonnan ja Jukan ihana juhannusvauva ❤

KUVAUSVINKIT kun kuvaat vastasyntynyttä

- Varaa reilusti aikaa valokuvaukseen, mahdolliset syöttötauot ym aina pienen ehdoilla
- Huomioi kuvaustilan lämpötila, vauva palelee herkästi
- Käytä pehmeää valoa
- Lähikuvissa myötävalo, kokovartalokuvassa vasta + myötävalo
- Ole tarkka jälkityöstössä vauvan ihonvärin kanssa.

Varaa aika vastasyntyneen kuvaukseen: www.studiovaloisa.com

Kritiikki kasvattaa

Kuten jo omassa haastattelussani paljastin, olin joskus maailman paras kuvaaja. Kaikki läheiset ja sukulaiset kilpaa kehuivat, kuinka ”Meidän Anni on niin taitava ja ottaa niin hyviä kuvia.” Tuolloin aloittelin kuvausharrastusta ja olin ostanut ensimmäisen digikamerani, Canon Ixus 40:en. Muistan kuinka sormet syyhyten otin kamerani joka paikkaan mukaan, kouluunkaan en malttanut lähteä ilman sitä. Ja voi sitä onnen auvoa, kun hoksasin makrokuvausominaisuuden! Vain taivas oli rajana kun onnessani kuvailin lyhyellä syväterävyydellä kukkia ja kastepisaroita. Tallensin ne koneelleni kansioon Taide. TAIDE? Hauska nimi sinällään, mutta ei sillä kyllä taiteen kanssa ollut juuri tekemistä. Kului aikaa ja tuli siinä sitten ensimmäinen järjestelmäkamerakin ostettua. Se kädessäni kasvoin pituutta ainakin 30 senttiä. Nyt oli järjestelmäkamera, nyt oli kaikki. Nyt olen valokuvaaja. Ja paskat.

Monet aloittelevat harrastajat (itseni aikanaan siis mukaan lukien) haluavat siirtyä pokkareista seuraavalle tasolle ja hankkia järjestelmäkameran. Sillähän ne oikeat ja hyvät kuvat otetaan ja nykypäivänä järkkärin kahdella linssillä saa hankittua viidelläsadalla eurolla. Ensin vertaillaan vähän hintoja ja saatetaan keskustella kavereiden kanssa että mikä kannattaisi hommata. Nehän sen parhaiten tietysti tietää, mikä juuri sinun kannattaa ostaa. Runkojen ominaisuuksista ei välitetä oikeastaan tuon taivaallista, sillä niistä ei ymmärretä mitään. Saati objektiiveista. Kunhan asenne on kohdillaan, niin se riittää. Niin ja se järkkäri, tietysti. Eikä siinä, mukavaahan se on harrastella! Ei kaiken täydy olla niin vakavaa. Valokuvaus harrastuksena on mitä mahtavinta ajanvietettä ja auttaa kehittämään esimerkiksi sommittelukykyä. Joskus on mukava räiskiäkin ihan vain omaksi ilokseen,vaikka ihan vain vailla päämäärää ja monet rentoutuvatkin valokuvauksen parissa. Mutta siinä vaiheessa kun se muuttuu tavoitteelliseksi, aletaan kuvaamaan asiakkaita ja ottamaan kenties jopa korvausta siitä (oli se sitten isoa tai pientä) täytyy alkaa ymmärtämään se vastuu, joka kuvaajalle lankeaa. Se ei nimittäin ole ihan sama millaisia kuvia joku saa vaikkapa hääjuhlistaan, sillä valokuvat ovat yksiä harvoja pysyviä asioita uniikeista hetkistä. Sen vuoksi olisi ihan äärimmäisen tärkeää tajuta, miksi itsekriittisyys on kullanarvoista.

Omalla kohdalla kävi niin, että mitä enemmän olen oppinut ymmärtämään valokuvausta, sitä kriittisemmäksi olen tullut kuvia kohtaan, etenkin omia. Paljon näkee kuvailijoita, jotka ottavat muotokuvia ja täynnä mielihyvää antavat sen yleisölle arvosteltavaksi. Facebook pelkästään on täynnä ryhmiä, joihin lähettää omia hengentuotoksiaan. Kuvatekstiksi laitetaan jotain itseä vähättelevää, kuten ”Tää on vaan nyt tämmöinen räpsy, mutta saiskos kuulla mielipiteitä?” vaikka mieli tekisi kehua valokuvaansa niin pirusti. Eihän kukaan nyt oikeasti laita esille kuvaa, johon ei ole tyytyväinen? Itse en ainakaan edes viitsi kysyä mielipidettä omaan kuvaani, jonka heittäisin mielummin heti roskiin. Kuvan postaamisen jälkeen naksuu päivitä-nappi silmää nopeammin. Joko joku kommentoi, joko joku kehui? Ja sitten se tapahtuu. Kritiikki. Se iskee vasten kasvoja, raivo kiehuu suonissa. Miten joku moukka ei nyt ymmärtänyt, kuinka hienon kuvan laitoin esille? Yllättävän usein huomaan, että kritiikkiin vastataan selittelyllä. ”Tein tuon tarkoituksella, hain tuolla sitä, sen kuuluukin olla tuollainen, värit ovat tarkoituksella noin vääristyneet.” Pahimmassa tapauksessa kritiikin antaja haukutaan, koska tämä ei ymmärrä. Ymmärrä mitä? Että kuva ei välttämättä olekaan niin loistava kuin kuvaaja luulee? Pudotus maanpinnalle tekee välillä ihan hyvää jokaiselle, joka pilvilinnoissa keikkuu. 

Koulussa ensimmäisenä päivänä meidän piti tuoda 10 parasta kuvaa. Eli 10 kuvaa, joihin itse olemme kaikkein tyytyväisempiä. Niistä kuvista meille pidettiin kuvakritiikki. Jokainen sai sanoa rehellisesti, mikä kuvissa mättää ja jos joku ei sitä uskaltanut ääneen kertoa, piti opettajamme huolen siitä, että epäkohdat kyllä käytiin läpi. Koko opiskelun ajan meille pidettiin kuvakritiikkejä, joihin toiset osallistuivat, toiset eivät. Ne päivät opettivat minua valokuvaajana enemmän kuin mikään koskaan, sillä silloin sain aitoa palautetta kuvistani. Onneksi mulla on ympärilläni myös näitä kuvanlukutaitoisia ihmisiä, joille voin näyttää kuvani ja jotka tarpeen tullen myös tarttuvat napakasti kuvapinnan pienimpiinkin epäkohtiin. Välillä on hyvä saada kollegalta näkemys, jotta saa asiakkaalleen mahdollisimman laadukasta, freesiä ja monipuolista materiaalia. Jos kaipaisin päänsilittelyä ja sitä, että joku vain kehuu vuolaasti jokaista kuvaa, näytän kuvat äidille tai ystävilleni, jotka eivät ymmärrä valokuvauksesta ja valosta yhtään mitään.

Kritiikki kasvattaa, ainakin minua on kasvattanut. Välillä nauretaan tyttöjen kanssa, että nykyään miettii omia kuvia enemmän asenteella Mikä tässä on vikana? kuin Vau tulipas hyvä kuva! En tarkoita, että nyt kilpaa haukkumaan kaikkia kavereiden kuvia, vaan haastakaa itsenne: etsikää ihminen, jolta tiedätte saavanne 100-prosenttisen rehellisen palautteen ja kysykää mitä voisitte tehdä paremmin. Ja ennen kaikkea kestäkää se vastaus ja oppikaa siitä.

// Postauksessa esiintyvät kuvat ovat valitettavasti omaa käsialaani. Ne ovat ajalta, jolloin otin vain luomuvalokuvia, kun en osannut Photoshopia edes avata. Toiseen tein reunat paintilla, oli silloin tyylinä "taidekuviin" tehdä kavereiden kanssa. Molemmat siis Taide-kansiosta. Tahdonkin kiittää rakasta opettajaani Mikkoa, että ruoski musta esille jotain paljon laadukkaampaa. Kiitos myös kaikille teille kriitikoilleni, joilta saan tasaisin väliajoin betonikengät jalkaani, etten pääse maanpinnalta koskaan nousemaan. //

Haastattelu: Jenna Heinäaho

Kuka olet? Olen vuonna 1987 syntynyt satakuntalainen valokuvaaja, yrittäjä ja kolmen siperianhuskyn omistaja.

Koulutuksesi? Lähdin peruskoulun jälkeen opiskelemaan liiketaloutta ja taloushallintoa tietäen olevani yrittäjä jonakin päivänä. Kauppiksesta valmistumisen jälkeen halusin opiskelemaan alaa, jossa saisin hyödyntää enemmän visuaalista silmää ja valmistuin sisustajaksi vuonna 2010.
Valokuvaajaksi (KIP) valmistuin keväällä 2015.
Olen myös kouluttautunut koirahierojaksi ja energiahoitajaksi.

Miten päädyit valokuvaajaksi? Innostuin valokuvauksesta jo hyvin nuorena mutta viime vuosina on tullut selväksi, että tätä haluan tehdä myös ammatikseni. Ensimmäisen kamerani taisin saada vuonna 1997 ja filmiä tuli kulutettua paljon. Vanhoja ottamiani valokuvia löytyy pääasiassa perheen lemmikeistä, mutta myös barbeista ja poneista sommiteltuina miljööseen.
Muistan kuinka filmirulla lähetettiin kehitettäväksi ja jännitykselle odoteltiin valmiita kuvia takaisin.
Ensimmäinen järjestelmäkamerani Canon 1000D kotiutui vuonna 2008 ja tavoitteellisempi valokuvaus alkoi oikeastaan vasta sitten.
Minulle oli tärkeää hakea kouluun opiskelemaan valokuvausta, jotta saisin kaiken mahdollisen tiedon ja taidon irti niin laitteista, kuin itsestänikin. Näin pystyn tarjoamaan myös parasta mahdollista ammattitaitoa asiakkailleni.

Mikä valokuvauksessa on haastavinta? En oikeastaan osaa eritellä yhtä tiettyä asiaa, joka olisi haastavinta. Koen valokuvauksen haastavaksi kokonaisuudessaan, siihen kuuluu niin monta eri osa-aluetta, jotka tulee hallita. Omanlaisen kuvan tekeminen ja visuaalisen kerronnan luominen, valon ymmärtäminen ja hallitseminen. Tietotaito tietokoneen edessä kuvia jälkityöstäessä. Tiivistettynä haastavinta on hallita hyvin kaikkia eri vaiheita ja osa-alueita, joita valokuvaukseen kuuluu.

Entä parasta? Oivaltaminen ja onnistuminen! Se, että saan tallentaa muistoiksi erilaisten ihmisten elämän tärkeitä hetkiä. Mahdollisuus visuaaliseen kerrontaan ja kannanottoon. Nähdä oma kehittyminen.

Lempilinssi? Aika paha. Tällä hetkellä eniten käytössä monipuolisuutensa vuoksi Canon 24-70mm f/2.8. Hinta-laatusuhteeltaan myös Samyangin laajis 14mm f/2.8.

Valokuvaaja, jota seuraat? Yhdysvaltalainen Jesse James. Ihailen Jessen kuvia, koska niistä huokuu aidot tilanteet ja tunteet. Kuvat ovat raikkaita ja niitä on jälkityöstetty hienovaraisesti, eikä niihin ole lisätty mitään ylimääräistä.


Motto: Elämä on sitä mitä teet siitä :)

Haastattelu: Kirsi Tammi

Kuka olet? Olen Kirsi Tammi, 35-vuotias, kahden pojan äiti ja kultaisennoutajan lenkkikaveri.

Koulutuksesi? Olen valmistunut tradenomiksi (AMK) yritysviestinnän koulutusohjelmasta 2003 ja valokuvaajan perustutkinnosta 2015.

Miten päädyit valokuvaajaksi? Lähdin unelmieni perään ja löysin itseni koulunpenkiltä Nakkilasta. Halusin oppia kuvaamaan ja käsittelemään ottamani kuvat ammattitaidolla, jotta kehtaisin tarjota niitä myös asiakkaille. Olen aina pitänyt valokuvauksesta ja koulun alkaessa ajattelin jääväni harrastelijaksi, mutta huomasin pian haluavani tehdä täysipäiväisesti työtä valokuvauksen parissa. Vielä kun luokaltani löytyi ihanat yhteistyökumppanini Anni ja Jenna, ei Studio Valoisan perustamista tarvinnut kauaa miettiä.

Mikä valokuvauksessa on haastavinta? Valonhallinta ja oikeiden eleiden ja ilmeiden välittäminen kuviin. Haluan kuvata aitoja tunnetiloja ja saada juuri sen hetken tunnelman välittyvän kuviin ja se on joskus haasteellista.

Entä parasta? Parasta ehdottomasti on tämä työ! Saa tutustua erilaisiin ihmisiin ja saada tallennettua heille tärkeät hetket ammattitaidolla. On ihana saada palautetta onnistuneista hetkistä ja nähdä mitä iloa kuvat tuovat asiakkaalle.

Lempilinssi? Canon EF 50mm f/1,4  Toimii tilanteessa kuin tilanteessa ja on sopivan avarakatseinen.

Valokuvaaja, jota seuraat? En osaa nimetä ketään tiettyä kuvaajaa. Tykkään seurata monipuolisesti kuvaajia, joiden työnjälki on raikasta ja niistä välittyy aidot tunteet.

Motto: Uskalla lähteä unelmiesi perään!

Haastattelu: Anni Mäntysalo

Kuka olet? Olen Mäntysalon Anni, 25-vuotias kankaanpääläinen valokuvaaja ja graafinen suunnittelija. Vapaalla avovaimo, kosmisen heelerherran omistaja ja lastenkamppeita haaliva esikoistaan odottava tuleva äiti. 

Koulutuksesi? Lukion jälkeen valmistuin graafiseksi suunnittelijaksi 2011 ja valokuvaajaksi kuvallisen ilmaisun perustutkinnosta keväällä 2015. Tai valmistuin ja valmistuin, näillä aloilla ei voi koskaan olla täysin valmis, oli mikä tutkinto alla tahansa. Koko ajan täytyy kehittää itseään ja opetella uutta, että pysyy ajan hermolla ja uusimmissa trendeissä kiinni.

Miten päädyit valokuvaajaksi? En voi väittää, että lapsesta saakka olen ehdottomasti halunnut ainoastaan valokuvaajaksi ja tein aina töitä vain tätä alaa varten. Ensimmäisen järjestelmäkamerani olen ostanut vasta teini-iässä ja luulin sen tekevän minusta huippukuvaajan (nyt näin jälkeenpäin, kun jostain jotain oikeasti tajuaa, hävettää niin vietävästi, että kuinka naiivi ja typerä sitä onkaan ollut). Oikeastaan vasta graafista suunnittelua opiskellessani syttyi se todellinen innostus valokuvausalalle ja hakeuduinkin työharjoitteluun paikalliseen valokuvaamoon, jossa työskentelin myös valmistumiseni jälkeen. Silloin tein päätöksen opiskelun suhteen ja aloitinkin valokuvauksen opinnot. Sillä tiellä ollaan tänä päivänä, tyytyväisempänä kuin koskaan!

Mikä valokuvauksessa on haastavinta? Valon näkeminen, ymmärtäminen ja valaisu, ehdottomasti. Kameraahan oppii säätämään melkein kuka tahansa ja kyllä automaatillakin saa kuvia. Valaisu ja valonhallinta erottavat jyvät akanoista. Valaisun tulee olla tilanteeseen sopivaa ja aina kuvaajan hallinnassa. Kaikki pitää olla perusteltua ja täytyy ymmärtää syy-seuraussuhteet, eli miksi asioita tapahtuu.

Entä parasta? Se on kaikessa haastavuudessaankin mahtavaa! Asiakkaiden kanssa työskentely, kuvankäsittely, uuden oppiminen koko ajan, itsensä haastaminen, kehittyminen, kaikki!

Lempilinssi? Canon EF 50mm f/1.4, edullisesta hinnasta huolimatta pomminvarma muotokuvauslasi.

Valokuvaaja, jota seuraat? Ulkomaalaisista kuvaajista Mark Abrahams. Loistavaa valonkäyttöä ja kontrastinhallintaa. Kotimaisista valitsen Krista Keltasen.

Motto: Kuten monessa muussakin asiassa: Perusteet ennen hifistelyä :)

Studio Valoisa

Tervetuloa seuraamaan Studio Valoisan omaa blogia!
Blogia päivittää kolme itsenäistä valokuvaajaa, jotka päättivät yhdistää osaamisensa ja aloittaa tiiviin yhteistyön tarjotakseen asiakkailleen mahdollisimman monipuolista palvelua.

Meiltä saat erilaiset kuvauspalvelut muotokuvauksesta koko päivän dokumentaariseen hääkuvaukseen, sekä kattavan graafisen suunnittelun mainoksien teosta logosuunnitteluun.

Valokuvausta ammattitaidolla sekä graafista suunnittelua

Lue lisää kotisivuiltamme: http://studiovaloisa.weebly.com/

Seuraa meitä facebookissa: https://www.facebook.com/valokuvausstudiovaloisa